perjantai 23. elokuuta 2013

Sienten top 5

Henkilöllä on onni asua alueella, jossa kolmen tähden (luokitus on siis letaali, mauton, 1,2 ja 3 tähteä) ruokasieniä kasvaa sen verran runsaasti sekä määrällisesti että lajikkeellisesti, jottei tarvitse vähempien tähtien sieniin turvautua.
Top 5 parhaimmasta huonoimpaan:
  • Kuusiherkkusieni – tuoreena pannulla silkkaa anista ja karvasmantelia, kuivattuna kuin vahvaa lihalientä
  • Mustavahakas – koiran käpälä meets jasmiiniriisi. Toukkien rakastama, joten pitää poimia jo pienenä tai vaihtoehtoisesti vuolla irti pieninkin toukaton viipale (on se niin hyvää). Rakastaa lohta.
  • Korvasieni – parhaimmillaan kerman ja sipulin kanssa muhennettuna. Harmi, että myrkyttömäksi keittäminen vie enimmät aromit.
  • Herkkutatti – makeahko monikäyttösieni, parhaimmillaan paahdettuna kirkkaissa keitoissa.
  • Mustatorvisieni – ihanan helppo puhdistaa. Rakastaa juustoisia ja kermaisia keittoja (joskin värjää ne harmaiksi) ja lammasta.
Kehnäsientä ja keltahaperoa tulee myös poimittua saalista täydentämään, samoin orakasta ja lampaankääpää. Lampaankääpäpihvejä moni kehuu, mutta omaan suuhun se maku ei isommissa määrin istu. Pienenä silppuna sekasienten joukossa se on OK.
Myös kanttarelleihin sorrumme, vaikka niiden maku on kovin kemiallinen ja muistuttaa uimahallin kloorivettä. Mutta kanttis on helppo löytää ja se on aina toukaton (ois ehkä pitänyt älytä, ettei edes toukat siitä tykkää). Ja Demon pojat tekivät siitä hienon version karamellisoimalla ja yhdistämällä paahdettuihin casheweihin. Chef teki oman version lisukkeeksi lammasburgereihin, ja se onnistui hienosti.
Suppilovahveroa on syksymmällä metsä pullollaan ja sitäkin on helppo poimia, kun se on useimmiten siisti. Suppilot kannattaa kuitenkin aina avata, sillä sisällä voi piillä ällö lolleromato (iu! Tupla-iu, jos sen huomaa vasta, kun se lolleroitsee pannulla!). Suppilovahvero on meikäläisen makuun liian vahvan metsäinen, mutta risottoon piilotettuna ja persiljalla silattuna täydellinen.
Rouskut yleensä jäävät niille sijoilleen, vaikka keltarousku onkin maailman söpöin sieni. Rouskujen kitkerä maku vain ei iske. Joskus tein pikkuruisista kangasrouskuista etikkasieniä, jotka ovat ihan OK, ja suolattuinahan rouskut on ihan huippuja salaattisieniä. Koskaan vain en ole suolaamista oppinut, tai lähinnä sienten tunkemista purkkiin suolan kanssa niin, ettei ne homehdu. Anoppivainaalla oli hyvä konsti laittaa sienet suolan kanssa pilttipurkkiin ja leikata niiden päälle paksusta muovista pyörylä, jonka päälle tuli limsapullon muovinen korkki, ja sitten vasta ruuvata purkin varsinainen kansi kiinni. Limsapullon korkki painoi sienet hyvin suolan alle. Liian hankalaa näpräämistä meikäläiselle.

9 kommenttia:

  1. Kuusiherkkusientä en olekaan maistanut. Minun top5 ovat (järjestys on kyllä vaikea)
    1. herkkutatti (tämä on helppo)
    2. suppis (juurikin sen metsäisyyden takia)
    3. leppärousku (ei kitkerä kuten muut rouskut, ei ryöpätä, tosin lähes aina matoinen)
    4-5.mustatorvisieni, kanttarelli, lampaankääpä, voitatti...
    Mustatorvisienissäkin on muuten useasti nilviäisiä sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, onko sulla hyvää voitattireseptiä? Meillä kun niitä kasvaa nurmikolla syksyisin (ja naapurin nurmikolla herkkutatteja! Epäreilua.).

      Poista
    2. Samaan tapaan niitä on laitettu kuin herkkutattejakin: paloiksi, pannulle voihin tai oliiviöljyyn, kaveriksi valkosipulia, sipulia, jotain yrttiä, valkoviiniä ja joskus kermaa. Syödään pastan kanssa tai lisäkkeenä. Kannattaa kerätä vain nuorehkoja yksilöitä ja kuivalla kelillä, jolloin lakin pinnan nylkeminen on huomattavasti helpompaa ja vähemmän tahmaista kuin märällä kelillä. Jalkaa emme ole käyttäneet kovin pitkälle.
      Toivottavasti naapuri syö sienensä ettei tarvitse katsoa niiden pilaatumista...

      Poista
    3. Kiitos, laitetaan voitattipasta muistiin, ja ruvetaan odottelemaan tattien ilmestymistä.
      Ja juu, naapuri ei syö niitä herkkutattejaan. Monesti ollaan tuumittu huomaisko ne mitään,jos yön pimeydessä kävis sadonkorjuussa...

      Poista
  2. Itse lähtisin tätäkin asiaa purkamaan laittamalla korvasienen ykköspaikalle. Ehdottomasti. Sitten on melkoinen rako seuraaviin jotka taitavat olla musta torvisieni, mustavahakas, kantsu, suppis. Tattien makuun en ole päässyt, johtunee siitä ettei niitä näillä lakeuksilla juuri näe. Samoin mustavahakastakin harvemmin, se kyllä on perin mieto. Tänä kesänä ei vielä hajuakaan tuosta.
    Eilen kolmisen litraa kantsua tarttui haaviin.
    Pakko mainita, Turun alueen toreilla, kaupoista nyt puhumattakaan, on huonot valikoimat sieniä ylipäätään tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös sielläpäin just pitäisi olla kaikkia eksoottisia tatteja,kuten tammenherkkutattia, jota täällä sivistyksen reunamilla ei näe :-0

      Poista
    2. Ei täällä mitään ole, ei torilla eikä metsässä. Kuivaa on kuin beduiinin sandaalissa. Torilla kantarellit 8€/litra. Ei napannut. Eikä muita ollut tarjolla viime lauantaina.

      Poista
  3. Siis missä paradiisissa te oikein asutte!
    Onneksi meillä sentään kasvaa munakoiso ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarviihan sitä jotain kompensaatiota munakoisottomuudesta :-D

      Kangasala on täälläpäin tunnettu hyvistä sienimaastoistaan.

      Poista