Pelargonipääsiäinen

Pääsiäislomalle oltiin mietitty kaikkea p:llä alkavaa: pönttöjen puhdistus (siis linnun-, ei wc-), pyöräily ja Plantagen. Plantagen tuli kuvioon lähinnä siksi, että se mainosti pelargonipistokkaita sekä tuoksupelargonien taimia, joita en tietenkään voinut vastustaa, kun olin koko talven opiskellut pelargoneja erinäisistä opuksista. Oppi oli jalkautettava käytäntöön.

Heti Plantagenin ovensuussa oli jalopelargoneja, mutta ne eivät sykähdyttäneet, joten oli työnnettävä ostoskärryä eteenpäin. Ja kyllähän se pelargonitaivas sitten löytyi. Ensin törmäsin nimettömään tulppaanipelargoniin, ja siitä metrin päässä oli kokonainen hylly täynnä tuoksupelargoneja: sitruunaa, ruusua, colaa, appelsiinia, minttua ja jopa muskottia. Aikani siinä tuumailin ja tuoksuttelin ja nappasin sitten mukaani appelsiinin, koska se tuoksui parhaimmalta sekä mintun, koska sillä oli hauskat, kirjavat lehdet. Nyt tosin harmittaa, että jätin muskotin ostamatta, sillä siinä todellakin oli muskottimainen tuoksu, joskin ulkonäkö oli vähän valju.

Sattumoisin ostoskärry osui myös pistokashyllyn kohdalle, ja siellähän oli ihailemani tähtipelargoni Toscana chocolate sekä kirjavalehtinen Happy thought red. Olisihan niitä pistokkaita voinut enemmänkin ottaa, mutta nyt ei enää kertakaikkiaan mahdu kasveja mihinkään. Näin täyttä meillä ei vielä koskaan esikasvatuskaudella ole ollutkaan.

Plantagenille pisteet valikoiman lisäksi myös siitä, että olivat uudistaneet henkilökuntansa. Oli mukava saada hyvää ja iloista palvelua aiempien yrmyjen sijaan.

Jälkikirjoitus

Se piti vielä lisäämäni, että herramunvereni kun tämmöiseen saittiin törmäsin: https://www.fuchsiakwekerij.nl/webshop/pelargonium/

Onneksi, onneksi, onneksi olin muutaman päivän myöhässä, kun eivät pelargonin pistokkaita lähetä kuin muutamana päivänä vuodessa. Ois meinaan lähtenyt megaluokan tilaus, kun ei nuo mitään edes maksa. No, ens vuonna sitten...

Taatelisiirappikakku

 

Koemaisto tehty ennen bloggaamista

Jossain reseptissä tuli vastaan taatelisiirappi, ja sehän kuulosti niin eksoottiselta, että piti laittaa ostoslistalle. Yllätyksekseni (olen näköjään pudonnut skenestä) taatelisiirappia olikin marketissa jos jonkinmoista, joten se ei siis ole mikään harvinainen raaka-aine, ja maultaan se oli niin hyvää, että olisi voinut juoda suoraan pullosta.

Koska a) leivonnaiset olivat lopussa ja b) aikoinani opetin vanhemmalle koiralle, että aamiaisella saa myös jälkkäriä, täytyi yrittää inspiroitua leipomaan, ja inspiraation tarjosi taatelisiirappi. Googletin taatelisiirappikakkua, mutta löysin vain muutaman jenkkiohjeen, ja niitähän ei kukaan jaksa lukea, kun täytyy ensin scrollata sivukaupalla lätinää, ennen kuin pääsee itse ohjeeseen. Täytyi siis kehittää ohje itse, ja tällainen siitä tuli:

• 225 g voita - lämmitä mikrossa, kunnes alkaa poksua, eli n. 30 sek.
• 2 dl sokeria
• 1 dl taatelisiirappia

- vaahdota keskenään. Ja siis yleiskoneella, kun eihän nämä käsin vaahtoudu sitten mitenkään

• 3 kananmunaa

- vatkaa sokeri-voivaahtoon yksitellen, ja edelleen sillä yleiskoneella

• 3,5 dl jauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljasokeria

- sekoita ensin keskenään ja sitten yllä mainittuun vaahtoon

• 0,5 dl nestettä (maitoa, appelsiinimehua yms. Korvasin nesteen desillä smetanaa, kun sitä oli menossa hävikkiin)

- lisää taikinaan

- kaada vuokaan

- paista 175 C/45-50 min.

Ihanan mausteisen toffeinen höttökakku! Jo taikina oli niin hyvää, että tuntui haaskaukselta paistaa se, mutta onneksi lopputuloskin oli hyvä. Jos oikein överiksi vetäisi, niin sitten tekisi tahmaisen päällisen, jossa pecanpähkinöitä.

Esikasvatuskaiho

 

Lapsuudessa oli muuten sen niminen hammashoitaja. Siis Kaiho, ei Esikasvatuskaiho. Kaikenlaisia nimiä ne lapsilleen paiskaa.

Mutta siis tänään kirposi kätösistä viimeiset esikasvatussiemenet, kun laitoin kyssä-, parsa-, lehti- ja suippokaalit kasvamaan kasvihuoneeseen kera pak choin, persiljan, pinaatin, salaatin ja retiisin. Vähän siinä kaihotutti, kun oltiin yhtäkkiä taas tässä tilanteessa, että kauden viljelykset on suunniteltu ja suurimmaksi osaksi jo purkissa - kirjaimellisesti. Enää on jäljellä siemenperunan laittaminen ämpäriin, yrttien kylvö ruukkuihin ja kasvimaakylvöt.

Kodinhoitohuoneessa on järjetön tunku, kun joku oli kylvänyt läjäpäin leijonankitoja ja leukoijia, ja lisäksi hommannut n. satamiljoonaa lehtikaktuksen pistokasta. Viikko sitten kylvin loput kesäkukat (zinniat, kosmokset ja asterit) ja ne peijakkaat itivät viikossa ja ovat kohta sellaisissa mitoissa, että täytyy siirtää omiin purkkeihinsa. Mihinkähän ne sitten mahtuvat...

Vaan onhan tämä hurmaavaa, kun joka paikassa on purkkikaupalla kasvun ihmettä. Tomaatit tosin huolettavat, sillä helmikuussa kylvetyt nuokkuvat ja ruskistavat lehtiään. Ovat tainneet olla liian viileässä ja hämärässä. Täytyy kylvää uusiksi, jos eivät tokene, ja onneksi säästin pari paikkaussarjaa pahan päivän varalle. Yhden nuupahtaneen Costoluto di Firenzen jo korvasin Zlatavalla.

Sen sijaan kodinhoitohuoneen nurkassa lojuvaa ortoosia kohtaan en tunne kaihoa. Jos ihmisen piti koipensa teloa, niin onneksi sen teloi sivistyksen parissa ja sai hyvät ortopedit nakuttelemaan titaanit kohdilleen. Ortoosin sijaan voi jo kävellä ihan kengillä, joskin valikoima on kovin Kuoma-voittoinen: Kuoman toppakengät, Kuoman lenkkarit ja Kuoman vaelluskengät. Väkivaltaa käyttäen myös Icebugit, mutta vain aamuisin. Kovasti siis niitä korkkareita kohti mennään, mikä lohdutuksen sanana niille lukijoille, jotka sattumoisin kärvistelevät lisfrancin murtuman murtamina.

Vähän erikoisempaa horsmaa

Kyllä meikäläisen huumorintajuun osuu se, kun taimisto mainostaa viherkasvivalikoimaansa mainitsemalla saatavilla olevan "vähän erikoisempaa horsmaa". Sama horsmakauppa tuli uudestaan vastaan, kun googletin saisiko enää mistään kaffirlimettiä, jota chef kaipaili rendangiinsa. Sattumoisin kaffir oli taimistossa alennuksessa, joten tunsin tilauksen lähtevän näppikseltä.

Limetin seuraksi lähti myös alennuspitsilehti sekä epiphyllum Chrysocardium, jollainen viime keväänä meillä kuukahti ripsiäisinvaasioon. Ja kun halvalla sai, heitin ostoskoriin raatokukan, kun se vain on niin kaunis kasvi. Tosin jos se ikään kukkia meinaa tehdä, täytyy nuput nipsaista pois, sillä raadon haju ei niitä miellyttävimpiä huonetuoksuja liene.

Chefin kanssa oltiin äskettäin mietitty, miltä mahtaa maistua tuore galangaljuuri, ja sitähän olisi taimistolta myös saanut, ja vieläpä kirjavalehtisenä. Onneksi sitä eivät sentään postitse suostuneet lähettämään, muuten olisin viittäkymppiä köyhempi. Seinäjoelle asti en (vielä) lähtenyt galangalin perässä. 

Nyt tosin huomasin, että olisi horsmakaupassa ollut tarjolla myös rhipsalis elliptica, joka tekee lehtiensä sivut täyteen pieniä kukkia, mutta eihän yksi ihminen voi kaikkia lehtikaktuslajikkeita omistaa. Vai voiko?

Paketti tuli parissa päivässä perille, kasvit oli tukevasti paketoitu ja niiden suojana ollut heatpack vielä lämmin. Bonuksena oli pussillinen pääsiäisruohon siemeniä. Enpä ole sellaista kylvänyt sitten 1980-luvun, joten täytyy testata, vieläkö sellaisen saa kasvamaan.

Pirkanmaalaisille vinkki, että tsekatkaapa kaupoista Satohuoneen osterivinokkaat. Sattumoisin osui Stockan K:ssa vinokaspaketti silmään ja ostoskärryyn. Kotona pyöräytettiin vinokkaat pannulla voin ja valkosipulin kanssa ja oli melkoisen mahtava herkku! Ehdottomasti ostetaan toistekin.

Pistokasöverit

Jonkin lehden sivuilla tuli lehtikaktusfriikkiä vastaan rhipsalis paradoxa, ja täytyi heti googlettaa, onko tuollainen kasvi edes totta. Oli se, ja Viherkasvitorilla myynnissä pistokkaana. Pistokaskasvatus ei ole meikäläiselle kovinkaan tuttua, mitä nyt pari lehtikaktusta olen saanut juurrutettua ja useamman mädätettyä, mutta koska hinta ei päätä huimannut, päätin kokeilla paradoxan juurruttamista (ja lumikorallikaktuksen. Sekä vanhan kannan joulukaktuksen, jollaista olen jo muutaman vuoden kytännyt).

Pistokkaista tuli nopeasti lähetysilmoitus, mutta kasveja ei näkynyt missään. Lopulta sain sähköpostin ystävälliseltä ihmiseltä, joka oli vahingossa saanut pakettini ja lupasi lähettää sen oikeaan osoitteeseen. En kylläkään uskonut pistokkaiden olevan enää reilun viikon postissa seilaamisen ja kylmän kelin jälkeen hengissä. Viherkasvitori toki lupasi lähettää uudet pistokkaat, ja tarjosivat hyvityksenkin, mihin tietysti tartuin, sillä verkkokauppaan oli tällä välin tullut lisää "näitä olen aina halunnut" -kasveja pistokkaina. Tilauksen kylkeen liimautui tuoksulehtikaktus, hovipojankaktus (nykyään tätä näkee myös nimellä pojanhovikaktus, mutta eihän siinä nimessä mitään järkeä ole) ja hoya linearis, jollaisen sain siskolta parikymmentä vuotta sitten. Hoya kukki kauniisti ja kasvoi reheväksi, mutta varmaan ylikastelin sen(kin) hengiltä.

Postin appis plingahti tänään kännykässä paketin saapumisen merkiksi, ja siellähän ne alkuperäiset pistokkaani olivat. Paradoxat olivat vielä suhteellisen terhakoita, joten donkkasin osan multaan ja osan veteen, kun kuulemma juurtuvat siinäkin. Lumikorallin lehti oli hyvässä kunnossa, mutta joulukaktus oli hitusen löpsähtänyt. Laitoin kummatkin juurtumaan potteihin. Ja siis näiden lisäksi on vielä tulossa ne tuoreet pistokkaat... Mihin ihmeeseen saan kaiken tungettua :-0

Vielä yksi lehtikaktus on ostoslistalla: rhipsalidopsis, eli kevätlehtikaktus. En edes tiennyt sellaisia olevankaan, ennen kuin Viherpaja sellaisista Instassa ilmoitti. Upeat lehdet ja hieno, tähtimäinen kukka. Viherpajassa olisivat olleet alta vitosen/kpl, mutta millä mä nyt Vantaalle pääsisin. Toivottavasti niitä ilmaantuisi pääsiäisen korvilla marketteihin.

Kaiken kukkuraksi joku vilautti Instassa löytäneensä Plantagenista vaikka mitä upeita pelargoneja. Muistan, että viime vuonna Marketta hankki Plantagenista kaikenlaisia tuoksupelargoneja, joita siellä kuulemma nytkin olisi. Millähän sitä Plantageniin pääsisi...

Joko viimeinkin?

Palauttaessani tänään kamoja vanhaan firmaan, havahduin karmeaan statistiikkaan: olen asunut Pirkanmaalla 36 vuotta ja ollut tässä ammatissa 28 vuotta. No, eihän siinä karmivaa ole kuin vuosien määrä, ja onhan siinä toisaalta positiivinenkin puoli: olenpahan asunut ihmisten ilmoilla jo pitkään ja ansainnut elantoni. Mutta jospa nyt vihdoinkin voisi heittää vihoviimeiset heipat Hervannalle (hanuria en uhkauksesta huolimatta näyttänyt lähtiessäni, kun sen verran pyrytti vaakasuoraan). Opiskeluaikoina siellä tuli asuttua; sitten työura heitti sinne takaisin, ensin omasta tahdosta, sitten irtisanomisen ja lopulta yritysoston jälkeen. Ei Hervannassa mitään vikaa ole, mutta Hermia on nyt kyllä nähty. Näin vanha voi jo kieltäytyä sinne palaamasta, sanoi Petteri Orpo mitä hyvänsä.

Vielä on pari vapaapäivää jäljellä, ja nekin menevät multashowssa. Leijonankitaryppäät pitää jakaa osiin, jotta saavat enemmän tilaa juurilleen, ja pelargonit näyttää siltä, että kaipaavat isompiin purkkeihin. Alkukuusta kylvetyissä tomaateissa alkaa olla jo oikeiden lehtien alkuja, joten nekin pitää pian siirtää seuraavaan purkkikokoon.

Chilejä on tullut jo latvottua, kun kurkottelevat vähän liikaa valoa kohti. Muuten ovat kyllä upean tummanvihreitä ja tanakoita. Koko talven lehtiään ruskistanut laakeri näyttää tekevän uusia silmuja, joten ehkä siitä vielä syötävää saa. Vastikään luin, että laakeria pitäisi talvella kastella jopa päivittäin. Pitää muistaa sitten ensi talvena. Inkiväärissä oli kerrankin hienot alut, mutta nyt se on jäänyt purkkiin juromaan. Saisi rohkaistua puikauttamaan pihalle vihreän varren tai 2.

Maaliskuu lähestyy uhkaavasti, ja silloin pitäisi laittaa megaesikasvatusrähinä päälle: kylvää loput kesäkukat ja kirsikkatomaatit sisätiloihin sekä kaalikasvit ja ämpäriperuna kasvihuoneeseen. Toistaiseksi ei lumen eikä jalan takia pääse kasvihuoneeseen, mutta jospa maaliskuu maata (ja kasvihuoneen oviaukkoa) näyttäisi?

Viherpesua

Työpaikkojen väliin jäi mukavasti talviloma ja vapaiksi vaihdetut lomarahat, joten riemurinnoin ja muinkin ruumiinosin suljin kamalan työpaikan läppärin viimeistä kertaa ja vaihdoin hetkeksi vapaalle. Se toki harmittaa, etten ole vielä kahdella jalalla. Olisi ollut mukava käyttää loma happihyppelyyn erinäisissä lokaatioissa Kangasalla. Koipi vaan ei vieläkään kestä hyppelyä, eikä mahdu kuin 3 numeroa liian isoon crocsiin. Sillä ei talvella kovin pitkälle pötkitä.

Hyppelyn sijaan rojahdin kylppärin lattialle ja suihkuttelin huonekasvit talven pölyistä ja vaihdoin osalle mullat. Samalla syynäsin suurennuslasin kanssa kaikki lokoset, joissa voi lymyillä ripsiäisiä sun muita ystäviä. Lehtikaktukset olivat kärsineet viherturaajan makoilusta kaikkein eniten ja lötkistyttäneet lehtensä. Muut kasvit tuntuvat olevan OK:ssa kunnossa. Kovin näyttää olohuone suurelta ja valoisalta, kun isoimmat kasvit vielä kuivattelevat lehtiään kylppärissä. Kylppäri ja kodinhoitohuone sen sijaan näyttävät järkyttäviltä, kun multaa ja kuravesiroiskeita on ympäriinsä. Onneksi parempi puolisko palaa työmatkaltaan vasta yömyöhään, joten on tässä aikaa siivota...

Multashown jälkeen on tiedossa turkkishow, kun nuorimmainen oli pakkoleponi aikana turjahtanut melkoiseksi pöheiköksi. Kaiken höttökarvan ja takkutupon alta pitäisi kaivaa esille kääpiönaukseri. Ja sen jälkeen taas siivota kylppäri, tällä kertaa valkoisista karvatolloista.